Vanhat itualaiset ovat kuulleet sen tuhat kertaa pari vakiolausettani: ”On kuin silkkiä söisi” sekä ”Maailmalla sanotaan, että Borlotti on maultaan paras papu, minä väitän, että Merveille de Piemontea ei voita mikään”. Näiden lauseiden takana edelleen tiukkana seison, vaikkei makuasioista voi kiistellä – muka 😉.
Merveille de Piemonte on ranskaa ja tarkoittaa Piemonten ihmettä – papu on kuitenkin italialainen ja mielelläni kutsunkin sitä italiattareksi, siinä on hiukan hienohelman vikaa alkuvaiheen kasvatuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että maan on syytä olla kunnolla lämmin, ennen kuin papuset tulille tuikkaa (juu, kinkkumittarilla käyn lämpötilan mittaamassa). Hippasen kannattaa myös liotella ennen kylvöä. Voi hyvin esikasvattaa, se ilman muuta nopeuttaa loppukesästä sadon alkua. Itse laitan suoraan maahan ja aina parhaimpaan penkkiin, jonka löydän. Pehmeä, hyvä maa antaa hyvän lähdön. Itselläni on tietysti bokashit pohjalla, mutta kyllä muillakin konsteilla onnistuu! Harso päälle alkuun, jolloin saa hiukan nopeammin kasvun pintaan. Papujen esikasvatuksessa on usein se ongelma, että aurinko saattaa porottaa hennot taimet hengiltä, joten varjostus saattaa olla tarpeen. Aurinkoisen paikan pavut kuitenkin vaativat.
Jos taimet tykkäävät olostaan, niistä tulee melko isoja pensaita ja mullata kannattaa kasvun mittaan, jotta saavat lisävoimaa ja -tukea. Sen jälkeen voikin sitten vain odotella – vesi kielellä.
Kun papusia alkaa tulla, odotellaan että ovat vähintään 20-senttisiä, pohjaväri kellertävä ja raidoitus voimakkaan violetti. Kerätään kokonaisina palkoina ennen kuin itse pavut alkavat sisällä kasvaa kokoa. Sitten rynnätään hirmuvauhtia kattilan ääreen, jossa varmaankin jo vesi kiehuu ja keitetään maltillisesti. Jos suoraan kasvimaalta pääsee nautiskelemaan, viiisikin minuuttia saattaa kesällä riittää, myöhemmin ehkä se suositeltu 10. Väri muuttuu tasaisen kellertäväksi. Hyvää öljyä tai voita päälle ja vähän sormisuolaa. Meillä ei lautaselle laiteta mitään muuta, kun ekat syödään, on nimittäin kyse taivaallisesta, parsan veroisesta herkusta.
Kun aikoinaan yli 80-vuotiaille ammattilaisviljelijänaapureilleni näytin näitä ihmeitä ja he suostuivat, kohteliaisuuttaan, ottamaan muutamia ja keittivät ne sitten omien papujensa kanssa, joita viimeiset 60 vuotta kasvattaneet. Sain puhelun ja tuomio kuului: ”Se on nyt niin, että Tiina ostaa näitä sitten monta pussia ensi vuonna, meillä ei enää muuta viljellä”.
Murphyn lain mukaisesti seuraavana keväänä ei sitten ollut ensimmäistäkään Piemonten ihmettä suomalaisten kauppojen siemenhyllyissä! Siitä alkoi ITUAShopin siemenostokset maailmalta eli tässä tapauksessa suoraan Italiasta. Onneksi alkoi, sillä Suomen kaupoista saatavissa pusseissa oli ollut vaivaiset 3-5 siementä ja aina kalleimmassa hintaluokassa. Näissä Franchin pusseissa on siemeniä niin paljon, että piisaa helposti pariksi-kolmeksi vuodeksi.
Kuvassa omaa satoani, suosittelen kovasti syömään juuri tuommoisina kokonaisina, vielä lituskaisina palkoina. Jos antaa papujen kypsyä kunnolla, saa tietysti sitten sadoksi yksittäisiä papusia ja mahdollisesti seuraavan vuoden siemenetkin.
